Repunpää

Hobitit ovat alle kahden kyynärän pituisia ja heidän asuntonsa on tehty heidän mittoihinsa. Hobittiarkkitehtuurin klassisiin piirteisiin kuuluvat pyöreät ovet ja ikkunat, kaarevat seinät ja hirret. Asukkaat pitävät suuressa arvossa kauniita huonekaluja ja paikallista käsityötaitoa, eritoten taidokasta puutyötä. Hobitinkolot ovat mukavuuden ja vieraanvaraisuuden tyyssijoja: niissä on hyvin varustetut, kotoisat tulisijat ja vieras on niihin aina tervettullut.


Bilbo Reppulin kolo -Repunpää on tästä oiva esimerkki.

hobitit

Keski-Maan luoteiskolkassa sijaitsee rauhaisa viljelysseutu, joka tunnetaan nimellä Kontu. Ja siinä Konnun osassa, jota kutsutaan länsineljännykseksi, Idäntien takana uinuu hobittila, jota asuttaa muinainen syrjäänvetäytyvä kansa -hobitit- eli "kolossa asujat". Satojen vuosien ajan he ovat saaneet elantonsa Konnun viljavasta maasta, ja vaikka varhaisimmat hobitit elävätkin maan alla koloissa ja tunneleissa, nykyään useimmat heistä asuvat vehreiden kukkuloiden kupeeseen rakennetussa taloissa -matalissa, pyöreäkulmaisissa ja mukavissa kodeissa. Talot muistuttavat kovasti juuri ja juuri kahden kyynärän mittaisia asukkaitaan, jotka syövät mieluiten niin usein ja niin paljon kuin on mahdollista. Hobitit nauttivat päivittäin aamiaisen, toisen aamiaisen, aamupäiväteen, lounaan, iltapäiväteen, illallesen sekä runsaasti välipaloja.He ovat iloluontoisia, paikoillaanpysyvää, rehtiä ja sukurakasta väkeä, ylpeitä varaudestaan, esi-isistään ja terveestä maalaisjärjestään. Eivätkä he piittaa hitustakaan seikkailusta: kunnon hobitti tupruttaa paljon mielummin piippikessua vihreän lohikäärmeen majatalon takan loimussa, kun tuhlaa aikaansa suuren maailman turuilla ja toreilla  kiertelyyn (poikkeuksena tietty eräs Bilbo Reppuli).

Hobittila on edelleen yhtä sisäänlämpiävä ja itsetyytyväinen kuin se on ollut jo monen sukupolven ajan: turvallinen paikka hobittiväen kasvattaa lapsensa, hoitaa kasvimaitaan, peltotilkkujaan, puutarhojaan, kotieläimiään sekä kerätä sieniä päivälliseksi autuaan tietämättömänä synkistä varjoista, jotka päivä päivältä lähestyvät Idästä, Mordorista. Vaikka tiet ovat viime vuosina vilkastuneet ja muukalaisia tavataan Konnun liepeillä entistä useammin, suurin osa hobiteista ei lainkaan aavista sitä, että heidän rauhansa on velho Gandalfin (jonka nimen he lähinnä yhdistävät ilotulituksiin, eivätkä varsinaiseen velhouteen) ja pohjoisen Samoojien valppauden ansiota. Gandalfille Kontu edustaa viatonta idylliä yhä turmeltuneemmassa maailmassa. Hyväsydämmiset ja suurpiirteiset ovat väkeä, jotka ansaitsevat pelastua mustan ruhtinaan vallan kauhulta.

haltioiden ja ihmisten viimeinen liitto

Auringon toisella ajalla orjuutti julmasti Keski-Maan vapaat kansat ja hänen varjonsa levittäytyi  kauas. Epätoivo ja pelko vallitsivat, kunnes haltiakuningas Gil-galadin ja Gondorin korkean kuninkaan Elendilin johdolla solmittiin haltioiden ja ihmisten viimeinen liitto, epätoivoisena tarkoituksenaan murskata Sauronin valta. Tuomiovuoren rinteillä heidän mahtava armeijansa kukisti mustan ruhtinan joukot, mutta siellä sai Gil-galad surmansa sauronin polttavasta kädestä, vaikka olikin syntynyt kuolemattomana haltiaruhtinaana. Elendil menehtyi myös katkaisten kaatuessaan tarunhohtoisen miekkansa Narsilin, jonka kääpiöt olivat ensiajalla takoneet. Hänen poikansa Isildur, Gondorin ruhtinas otti miekan tyngän, iski sen katkenneella terällä mustan ruhtinaan kädestä sormen, jossa suurin sormus oli ja mursi näin viimein Sauronin mahdin.

"Niin pieni esine..."

Sen jälkeen suurin sormus olisi pitänyt tuhota, mutta sen lumovoima veti Isilduria puoleensa. Hän kieltäytyi heittämästä sormusta pois ja suunnitteli käyttävänsä sitä sitä kansansa hyväksi. Hän kantoi sitä aina mukanaan, kunne joutui örkkien saaliiksi kurjenmiekkakentillä, ja siellä sormus taas katosi Anduinin suureen virtaan. Niin päättyivät Keski-Maan toisen ajan mustat vuodet ja kolmas aika alkoi. Siitä lähtien Sauron on keskittynyt armeijansa jälleenrakentamiseen ja valtasormuksen etsintään. Mutta sormuspa ei jäänyt pohjaan vaan kulki omaa merkillistä reittiään.

"Joka hallitsee valtasormusta...
hallitsee kaikkia"

mahtisormukset

Kauan sitten, Keski-Maan toisella ajalla, taottiin yhdeksäntoista suursormusta, jotka suovat kantajalleen pitkän iän ja taikavoimia. Mutta Sauron Mordorin musta ruhtias, oli petollinen, sekoitti sulaan kultaan omaa vertaansa ja elinvoimaansa ja teki näin valtasormuksen, jonka avulla hän aikoi saada kaikki muut sormukset hallintaansa. Syvällä Tuomiovuoren uumenissa hän takoi sormuksensa ja lausui sormusloitsun, joka toisi sen eloon:


Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton,
yksi mustalle ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.
Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin joka varjojen saartama on.

Haltioiden kolmeen sormukseen Sauronin pahuudella ei ollut vaikutusta ja kääpiöiden sormukset kätkettiin häneltä turvaan, mutta ihmisten valtiaiden yhdeksän sormusta alistuivat hänen valtaansa, ja niiden kantajat joutuivat hänen pauloihinsa, heidät tuomittiin kulkemaan Sauronin silmän ainaisessa hämärässä sormusaaveiksi riisuttuna.