Auringon toisella ajalla orjuutti julmasti Keski-Maan vapaat kansat ja hänen varjonsa levittäytyi kauas. Epätoivo ja pelko vallitsivat, kunnes haltiakuningas Gil-galadin ja Gondorin korkean kuninkaan Elendilin johdolla solmittiin haltioiden ja ihmisten viimeinen liitto, epätoivoisena tarkoituksenaan murskata Sauronin valta. Tuomiovuoren rinteillä heidän mahtava armeijansa kukisti mustan ruhtinan joukot, mutta siellä sai Gil-galad surmansa sauronin polttavasta kädestä, vaikka olikin syntynyt kuolemattomana haltiaruhtinaana. Elendil menehtyi myös katkaisten kaatuessaan tarunhohtoisen miekkansa Narsilin, jonka kääpiöt olivat ensiajalla takoneet. Hänen poikansa Isildur, Gondorin ruhtinas otti miekan tyngän, iski sen katkenneella terällä mustan ruhtinaan kädestä sormen, jossa suurin sormus oli ja mursi näin viimein Sauronin mahdin.
"Niin pieni esine..."
Sen jälkeen suurin sormus olisi pitänyt tuhota, mutta sen lumovoima veti Isilduria puoleensa. Hän kieltäytyi heittämästä sormusta pois ja suunnitteli käyttävänsä sitä sitä kansansa hyväksi. Hän kantoi sitä aina mukanaan, kunne joutui örkkien saaliiksi kurjenmiekkakentillä, ja siellä sormus taas katosi Anduinin suureen virtaan. Niin päättyivät Keski-Maan toisen ajan mustat vuodet ja kolmas aika alkoi. Siitä lähtien Sauron on keskittynyt armeijansa jälleenrakentamiseen ja valtasormuksen etsintään. Mutta sormuspa ei jäänyt pohjaan vaan kulki omaa merkillistä reittiään.
"Joka hallitsee valtasormusta...
hallitsee kaikkia"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti